Huomenta!
Kävin puntarilla ja painan nyt 50,3 kg. 1,7 kg vähemmän kuin viime maanantaina. Omituinen tautikin on antamassa periksi. Nestettä tuntuu kehossa olevan vielä runsaasti, joka tuntuu eniten polvitaipeissa. Joku heitti ilmaan epäilyksen jänisrutosta, tiedä sitten mitä on.
Viime viikolla koitin juoda vettä mahdollisimman paljon ja välttää kovasti suolaisia tuotteita. Välttelin herkkuja muina päivinä, mutta lauantaina annoin itselleni luvan syödä suklaa- ja valkosuklaamoussea sopivan kulhollisen. Salilla tuli käytyä vain kerran, ajoin sinne pyörällä ja istuin laitteiden päällä jaksamatta tehdä juuri mitään. Hiljaa hyvä tulee :)?! Tällä viikolla päätin käydä salilla neljä kertaa, katsotaan kuinka käy.
Kävin shoppailemassa "kunnon" painot; tangon + 20 kg painoja. Lisäksi ostin steppilaudan, jolla kahtena iltana pompin noin tunnin verran. Kuntopyörä, uskollinen ystäväni sai myös muutamana iltana kyytiä yhteensä 215 km. Käsipainoja (olisiko ne 3 kg) nostelin neljänä iltana. Pitäisi saada kunnon tatsi tähän hommaan ja oppia hieman ajanhallintaa, siten että saisin aikaiseksi aloittaa treenikalenterin pitämisen.
Täällä on satanut vettä tulviksi asti. Toivon parempaa ilmaa erilaisia lenkkejä ajatellen.
maanantai 8. lokakuuta 2012
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Ihana ilma ja aurinko paistaa...
Seinät alkoivat ahdistamaan, joten päätin käydä pienellä happihyppelyllä. Sää on ihana, suhteellisen lämmin ja aurinko paistaa. Ihailen joka syksy heinäpaaleja, niissä on jotain niin kaunista. Se onkin lähestulkoon ainut kaunis asia syksyssä. Lehdet puissa on kellastuneet ja tippuneet suurilta osin maahan. Usein myös mielenvirkeyteni tippuu lehtien mukana alas. Nyt olen päättänyt yrittää kylvää iloisia ajatuksia, tsempata läpi syksyn ja talven seuraavaan kevääseen, jolloin luonto taas antaa virtaa itsestään.
Olen edelleen hivenen kipeä. En ymmärrä mikä tauti on tällainen, ainoastaan toinen puoli nielusta on tulehtunut. Saman puolen rauhanen on myös kaulassa turvonnut. Kuumetta ei ole. Paikoillaan olo vaatii ponnisteluja. Mieleni halajaa salille... Taidan olla typerä ja käydä testaamassa kuinka käy, meneekö olo huonommaksi. Jos tekisin vaan kevyen ohjelman ilman, että hengästyn tai että tulisi edes hiki.
Painoin tänään aamusta edelleen saman 52 kg. Olen syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta näin maatessa määrän olisi tullut olla pienempi. Tasan kuukauden päästä on Turussa K-team-päivät, jonne ilmoittauduin mukaan. Voisin antaa itselleni luvan juhlia, jos saan siihen mennessä ylimääräisen turvotuksen pois ja painon alkamaan numeroin 48... ei kuitenkaan 480 kg :)! Pikaista paranemista ilman takapakkia ja uskon tuon olevan ihan mahdollista saavuttaakin.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Olen edelleen hivenen kipeä. En ymmärrä mikä tauti on tällainen, ainoastaan toinen puoli nielusta on tulehtunut. Saman puolen rauhanen on myös kaulassa turvonnut. Kuumetta ei ole. Paikoillaan olo vaatii ponnisteluja. Mieleni halajaa salille... Taidan olla typerä ja käydä testaamassa kuinka käy, meneekö olo huonommaksi. Jos tekisin vaan kevyen ohjelman ilman, että hengästyn tai että tulisi edes hiki.
Painoin tänään aamusta edelleen saman 52 kg. Olen syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta näin maatessa määrän olisi tullut olla pienempi. Tasan kuukauden päästä on Turussa K-team-päivät, jonne ilmoittauduin mukaan. Voisin antaa itselleni luvan juhlia, jos saan siihen mennessä ylimääräisen turvotuksen pois ja painon alkamaan numeroin 48... ei kuitenkaan 480 kg :)! Pikaista paranemista ilman takapakkia ja uskon tuon olevan ihan mahdollista saavuttaakin.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kukkurukuu
Kun kuulin Mariskan biisin eräänä päivänä radiosta, jäivät sanat pyörimään mieleeni. Heti kotiin päästyäni käynnistin Spotifyn, hain biisin ja kuuntelin niin kauan, että opin sanat ulkoa. Tuntui kuin Mariska olisi kappaleen tehnyt juuri minulle. Kappaleen sanat menevät näin:
Sä olet lintu joka ei oppinut lentämään,
et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään.
Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat,
synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsimään.
Kukkurukuu, kuule kuinka pihapuun
kyyhkynen hiljaa laulaa
Kukkurukuu, taivaalle on noussut kuu,
tuulikin huokaa kukkurukuu.
Ne sydämesi särkivät mut siipesi ehjät on,
vielä voit valita itsellesi toisenlaisen kohtalon.
Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään,
saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään.
Olin jo jonkin aikaa ajatellut, etten ole elämässäni tarpeeksi toteuttanut itseäni. En ole tehnyt päätöksiä, joiden eteen olisin tosissani tehnyt töitä. Tuntuu kuin olisin aina ajautunut tilanteesta toiseen, ilman selkeää määränpäätä. Kyllähän elämä on tuonut asioita, joista iloitsen. Minulla on ihana, pian 9-vuotias poika ja elämä muutenkin päällisin puolin kohdillaan. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta minulla on halu saavuttaa jotain, minkä olen itse päättänyt ja josta voisin olla ylpeä.
Kuntoilu on ollut aina motivoivaa ja tiedän pystyväni hyviin suorituksiin, jos vain jaksan tehdä asian eteen töitä. Tulevaisuudessa haluaisin työn liikunnan parista, uskon että siinä tulisi huvi ja hyöty samalla. Tarkemmin en vielä tiedä mikä tai kuka tulevaisuudessa haluaisin olla, mutta koen vahvasti, että treenaamalla ahkerasti saavutan jo paljon.
Biisin sanat osuivat myös toisellakin tavalla kohdilleen. Olen aina haaveillut siitä, kuinka hienoa olisi hypätä laskuvarjolla. Olen pitänyt haavettani jotenkin mahdottomana ja myös liian kalliina. Kuulin eräältä lajia harrastavalta tuttavaltani, miten mukaan pääsee. Innostuin ja ilmoittauduin jo mukaan seuraavan kesän kursseille. Toivon tämän motivoivan liikunnan saralla ja auttavan kestämään tulevan kylmän talven paremmin. Onpa mitä odottaa ja mistä haaveilla.
Sä olet lintu joka ei oppinut lentämään,
et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään.
Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat,
synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsimään.
Kukkurukuu, kuule kuinka pihapuun
kyyhkynen hiljaa laulaa
Kukkurukuu, taivaalle on noussut kuu,
tuulikin huokaa kukkurukuu.
Ne sydämesi särkivät mut siipesi ehjät on,
vielä voit valita itsellesi toisenlaisen kohtalon.
Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään,
saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään.
Olin jo jonkin aikaa ajatellut, etten ole elämässäni tarpeeksi toteuttanut itseäni. En ole tehnyt päätöksiä, joiden eteen olisin tosissani tehnyt töitä. Tuntuu kuin olisin aina ajautunut tilanteesta toiseen, ilman selkeää määränpäätä. Kyllähän elämä on tuonut asioita, joista iloitsen. Minulla on ihana, pian 9-vuotias poika ja elämä muutenkin päällisin puolin kohdillaan. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta minulla on halu saavuttaa jotain, minkä olen itse päättänyt ja josta voisin olla ylpeä.
Kuntoilu on ollut aina motivoivaa ja tiedän pystyväni hyviin suorituksiin, jos vain jaksan tehdä asian eteen töitä. Tulevaisuudessa haluaisin työn liikunnan parista, uskon että siinä tulisi huvi ja hyöty samalla. Tarkemmin en vielä tiedä mikä tai kuka tulevaisuudessa haluaisin olla, mutta koen vahvasti, että treenaamalla ahkerasti saavutan jo paljon.
Biisin sanat osuivat myös toisellakin tavalla kohdilleen. Olen aina haaveillut siitä, kuinka hienoa olisi hypätä laskuvarjolla. Olen pitänyt haavettani jotenkin mahdottomana ja myös liian kalliina. Kuulin eräältä lajia harrastavalta tuttavaltani, miten mukaan pääsee. Innostuin ja ilmoittauduin jo mukaan seuraavan kesän kursseille. Toivon tämän motivoivan liikunnan saralla ja auttavan kestämään tulevan kylmän talven paremmin. Onpa mitä odottaa ja mistä haaveilla.
Lokakuun 1 pv ja startti
Nyt näyttää hivenen heikolta. Kurkku on tuntunut kevyesti kipeältä perjantaista asti, mutta tänä aamuna kipu oli jo tuntuvaa. Lampun avulla koitin kurkkia nieluun ja epäonnekseni huomasin siellä olevan valkoisia laikkuja. Ei sitä auttanut kuin raahautua kohti työterveysasemaa jonottelemaan maanantairuuhkaan. Pikanäyte otettiin, jonka mukaan angiinasta ei olisi kyse. Kuume yrittää kolkutella ovella ja sänky huutelee nimeäni. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä.
Koitan piristää itseäni iloisilla ajatuksilla ja päätän, että olen terve viimeistään torstaina. Aikaa kuntoilulle tämän viikon osalta jäisi 4 päivää. Keskityn nyt näinä ensimmäisinä päivinä siihen, että saan ruokavalioni kuntoon. Annoin itselleni luvan herkutella huoletta syyskuun. Viimeisinä päivinä vedin kuin viimeistä päivää! Söin niin paljon ja niin kamalia kaloripommeja, että sain painoni nostettua 52 kg. Naama kukkii, enkä ihmettele lainkaan miksi. Ei kukaan tervejärkinen syö kolmea juustokakkua viikossa. Odotan innolla, että pääsen aloittamaan kuntoilun ja uuden terveellisemmän elämän. Uskon että tulen vielä saavuttamaan sen mitä tavoittelenkin, enkä anna pienen epäonnen lannistaa. Maltti on valttia.
Mukavaa lokakuun alkua kaikille :)!
Koitan piristää itseäni iloisilla ajatuksilla ja päätän, että olen terve viimeistään torstaina. Aikaa kuntoilulle tämän viikon osalta jäisi 4 päivää. Keskityn nyt näinä ensimmäisinä päivinä siihen, että saan ruokavalioni kuntoon. Annoin itselleni luvan herkutella huoletta syyskuun. Viimeisinä päivinä vedin kuin viimeistä päivää! Söin niin paljon ja niin kamalia kaloripommeja, että sain painoni nostettua 52 kg. Naama kukkii, enkä ihmettele lainkaan miksi. Ei kukaan tervejärkinen syö kolmea juustokakkua viikossa. Odotan innolla, että pääsen aloittamaan kuntoilun ja uuden terveellisemmän elämän. Uskon että tulen vielä saavuttamaan sen mitä tavoittelenkin, enkä anna pienen epäonnen lannistaa. Maltti on valttia.
Mukavaa lokakuun alkua kaikille :)!
torstai 20. syyskuuta 2012
Kuntosaliin tutustuminen
Tuli eilen käytyä kaverini Annamarin kanssa tutustumassa Seinäjoen Easyfit-salilla. Porukkaa tuntui olevan paljon, ilmaiset salipäivät olivat tainneet purra ihmisiin. Kiertelimme ja katselimme paikkoja. Pienen alku "jännityksen" tai paremminkin "järkytyksen" jälkeen intouduimme testailemaan joitain laitteita. Hetken miettimisen jälkeen päätimme ottaa jäsenyyden. Sovimme Annamarin kanssa, että tulemme aamusta yhdeksän aikaan uudelleen treenailemaan.
Laitoin kellon soimaan jo seitsemältä, tarkoituksenani mennä pyörällä salille. Pihalla kuitenkin satoi vettä, joten siirsin kellon herättämään myöhemmin. Nousin sängystä kymmentä vaille kahdeksan ja huomasin vesisateen lakanneen. Ajattelin, että jos toimin nopeasti, ehdin vielä pyöräillä salille. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan. Matkaa meiltä salille on suunnilleen 10-12 km.
Salilla tuli vietettyä puolitoista tuntia, tehden mm. reisien loitontajia ja lähentäjiä, soudeltua, juostua juoksumatolla ja stepperillä, selkälihaksia, takapuoli ja reisilihaksia. Mukavan sopivat lämmöt irtosi tuosta kaikesta. Fillaroin kotiin ja söin. Nyt suunnittelin vielä ennen töiden alkua hetken pyöräillä kuntopyörällä. Mukavaa päivää kaikille :)!
Laitoin kellon soimaan jo seitsemältä, tarkoituksenani mennä pyörällä salille. Pihalla kuitenkin satoi vettä, joten siirsin kellon herättämään myöhemmin. Nousin sängystä kymmentä vaille kahdeksan ja huomasin vesisateen lakanneen. Ajattelin, että jos toimin nopeasti, ehdin vielä pyöräillä salille. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan. Matkaa meiltä salille on suunnilleen 10-12 km.
Salilla tuli vietettyä puolitoista tuntia, tehden mm. reisien loitontajia ja lähentäjiä, soudeltua, juostua juoksumatolla ja stepperillä, selkälihaksia, takapuoli ja reisilihaksia. Mukavan sopivat lämmöt irtosi tuosta kaikesta. Fillaroin kotiin ja söin. Nyt suunnittelin vielä ennen töiden alkua hetken pyöräillä kuntopyörällä. Mukavaa päivää kaikille :)!
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Pitkä qt-aika -syndrooma
Noin kolme vuotta sitten kävin työpaikkan lääkärillä tuntuvista sydämen rytmihäiriöistä. Muutaman kerran tuli siinä käytyä ekg-käyrillä. Joitain rytmihäiriöista saatiin ylös, mutta nämä todettiin vaarattomiksi. Pulssiani on aina ihmetelty, kun se on niin matala, noin 40. Tämä on sivuutettu ja todettu että harrastan liikuntaa siinä määrin, että omaan kestävyysurheilijan sydämen.
Olin töissä tuolloin Tampereella. Yksi kaunis päivä olin siinä aloittelemassa ruokkista, kun puhelin soi. Työterveydestä soitettiin ja ihmettelin, että mitäköhän asia koskee. Edellisestä käynnistä oli jo jokunen tovi, eikä mitään kokeita oltu otettu. Lääkäri soitti ja kysyi suhteellisen suoraan, että onko kukaan mun suvustani kuollu suhteellisen nuorena ja yllättäen? Siinä meinasi patonki mennä väärään kurkkuun ja hivenen huvittaakin, että mikäs pila tämä tälläinen on. Lääkäri selitti mittailleensa viimeisimpiä ekg-käyriltä otettuja aaltoja ja niiden pituuksia. Sanoi olevansa lähes varma siitä, että minulla on pitkä qt-aika syndrooma ja että asia vaatisi lisää tutkimuksia. Sovimme ajan seuraavalle päivälle, että sain kuulla lisää asiasta.
Kuulin lääkäriltä mistä mikäkin asia johtuu ja mikä tämä tälläinen pitkä qt-aika syndrooma oikein on. Sain aikoja kaikkiin mahdollisiin rasituskokeisiin, verikokeisiin yms. Lisäksi sain paksuhkon nivaskan luettavaa + listan lääkkeistä joita pitää välttää. Urheilusuoritukset kehotettiin lopettamaan, pulssi ei saisi nousta korkealle.
Tälläiset uutiset laittoi mielen matalaksi. Kuolemanpelko, jota en ollut aikaisemmin eläessäni tuntenut, astui kuvioihin. Kävin kokeissa, jotka alleviivasivat lääkärin epäilyt todeksi. Lääkärit kehoittivat, että aloittaisin Beetasalpaaja-lääkityksen alkuun pienellä määrällä, jota sitten lisättäisiin sopivin väliajoin. Lääkkeet tuntuivat kamalilta ja olo tuntui vaan entistäkin kurjemmalta. Lopetin lääkkeet keneltäkään kysymättä. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, joten ainoa harrastus elämästä oli poissa. Väsyin ja masennuin. Tätä kesti noin kaksi vuotta, en jaksanut juuri kuin käydä töissä ja nukkua.
Muutimme takaisin Pohjanmaalle viime vuoden elokuussa. Hassua mutta totta, että ulkonäköpaineet kasvoi sen verran suuriksi, että en kestänyt laiskaa olemustani (Tampereella on niin paljon asukkaita, että siellä paremmin sekoittuu massaan). Aloin vasten kaikkia saamojani ohjeita tammikuussa käymään lenkeillä ja uimassa. Pikku hiljaa alkoi olo tuntumaan hyvältä, mitä enemmän kuntoilin sen parempi. Huomaan että urheilulla on suora yhteys siihen miten itsevarma olen.
Kuolemanpelkoa en ole enää jaksanut potea. Kaikkihan me täältä ennemmin tai myöhemmin lähetään. Jokainen päivä on lahjaksi saatu ja siitä on lupa nauttia! Olen varmasti monien mielestä hullu, mutta se ei häiritse minua, päin vastoin motivoi. En suosittele kenellekään omaa tyyliäni suhtautua elämään. Suosittelen kuitenkin tekemään sen mukaan, mitä sydän sinulle itsellesi sanoo <3.
Muutamia osoitteita, missä tietoa pitkä qt-aika syndroomasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_QT_-oireyhtym%C3%A4
http://www.sydanliitto.fi/pitka-qt-oireyhtyma3
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/muuta_toimintaa/pitka_qt/?id=113
Ps. Pitkä qt-aikaa on monen eri tasoista, itselläni ei ole ollut esimerkiksi tajuttomuuskohtauksia ollenkaan. En halua ottaa kantaa muiden ihmisten sairauksiin, enkä yllyttää tekemään mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä!
Olin töissä tuolloin Tampereella. Yksi kaunis päivä olin siinä aloittelemassa ruokkista, kun puhelin soi. Työterveydestä soitettiin ja ihmettelin, että mitäköhän asia koskee. Edellisestä käynnistä oli jo jokunen tovi, eikä mitään kokeita oltu otettu. Lääkäri soitti ja kysyi suhteellisen suoraan, että onko kukaan mun suvustani kuollu suhteellisen nuorena ja yllättäen? Siinä meinasi patonki mennä väärään kurkkuun ja hivenen huvittaakin, että mikäs pila tämä tälläinen on. Lääkäri selitti mittailleensa viimeisimpiä ekg-käyriltä otettuja aaltoja ja niiden pituuksia. Sanoi olevansa lähes varma siitä, että minulla on pitkä qt-aika syndrooma ja että asia vaatisi lisää tutkimuksia. Sovimme ajan seuraavalle päivälle, että sain kuulla lisää asiasta.
Kuulin lääkäriltä mistä mikäkin asia johtuu ja mikä tämä tälläinen pitkä qt-aika syndrooma oikein on. Sain aikoja kaikkiin mahdollisiin rasituskokeisiin, verikokeisiin yms. Lisäksi sain paksuhkon nivaskan luettavaa + listan lääkkeistä joita pitää välttää. Urheilusuoritukset kehotettiin lopettamaan, pulssi ei saisi nousta korkealle.
Tälläiset uutiset laittoi mielen matalaksi. Kuolemanpelko, jota en ollut aikaisemmin eläessäni tuntenut, astui kuvioihin. Kävin kokeissa, jotka alleviivasivat lääkärin epäilyt todeksi. Lääkärit kehoittivat, että aloittaisin Beetasalpaaja-lääkityksen alkuun pienellä määrällä, jota sitten lisättäisiin sopivin väliajoin. Lääkkeet tuntuivat kamalilta ja olo tuntui vaan entistäkin kurjemmalta. Lopetin lääkkeet keneltäkään kysymättä. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, joten ainoa harrastus elämästä oli poissa. Väsyin ja masennuin. Tätä kesti noin kaksi vuotta, en jaksanut juuri kuin käydä töissä ja nukkua.
Muutimme takaisin Pohjanmaalle viime vuoden elokuussa. Hassua mutta totta, että ulkonäköpaineet kasvoi sen verran suuriksi, että en kestänyt laiskaa olemustani (Tampereella on niin paljon asukkaita, että siellä paremmin sekoittuu massaan). Aloin vasten kaikkia saamojani ohjeita tammikuussa käymään lenkeillä ja uimassa. Pikku hiljaa alkoi olo tuntumaan hyvältä, mitä enemmän kuntoilin sen parempi. Huomaan että urheilulla on suora yhteys siihen miten itsevarma olen.
Kuolemanpelkoa en ole enää jaksanut potea. Kaikkihan me täältä ennemmin tai myöhemmin lähetään. Jokainen päivä on lahjaksi saatu ja siitä on lupa nauttia! Olen varmasti monien mielestä hullu, mutta se ei häiritse minua, päin vastoin motivoi. En suosittele kenellekään omaa tyyliäni suhtautua elämään. Suosittelen kuitenkin tekemään sen mukaan, mitä sydän sinulle itsellesi sanoo <3.
Muutamia osoitteita, missä tietoa pitkä qt-aika syndroomasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_QT_-oireyhtym%C3%A4
http://www.sydanliitto.fi/pitka-qt-oireyhtyma3
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/muuta_toimintaa/pitka_qt/?id=113
Ps. Pitkä qt-aikaa on monen eri tasoista, itselläni ei ole ollut esimerkiksi tajuttomuuskohtauksia ollenkaan. En halua ottaa kantaa muiden ihmisten sairauksiin, enkä yllyttää tekemään mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Mistä innostus lähti ja lähtötilanne
Vajaa vuosi sitten vuodenvaihteessa puhuimme töissä siitä, että pitäisi aloittaa kuntoilu ja monet puhuivat myös painon pudotuksesta. Päätimme kerrankin tehdä asialla jotain. Laitoimme pystyyn 11 naisen kanssa leikkimielisen kisan siitä, kuka pudottaisi painoaan prosentuaalisesti eniten toukokuun loppuun mennessä. Tulin kisassa toiseksi pudottaen painoa 8kg.
Olen 160cm pitkä, painoin tammikuun alussa 56kg ja toukokuun lopulla 48kg. Kesällä paino oli ajoittain jo 45kg. Kesä menikin ahkerasti urheillen, parhaillaan tuli vedettyä lenkkejä pyörällä ja luistimilla yhteensä 3-5h päivässä ja suunnilleen kuutena päivänä viikossa.
Nyt on tullut pian kuukauden päivät löysäiltyä ja ihan tarkoituksella. Olin pienessä leikkauksessa, jonka takia olen ollut kuukauden urheilukiellossa. Tietäen että aloitan suhteellisen tiukan treenauksen ja terveellisen ruokavalion lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien seuraavaan kesään ja syksyyn, olen sallinut itselleni tämän plösöilykuukauden. Tänäänkin on mennyt jos jonkinmoista herkkua, esimerkiksi Ben & Jerry's jäätelöä hmmm...NAM!
Olen ehkä pahin sokeririippuvainen ihminen jota maa päällään kantaa, josta tulikin mieleeni karkit. Vielä vuosi sitten marssin monesti Makuuniin, ja lastasin itselleni yli kilon irtokarkkipussin ja mikä pahinta söinkin sen saman illan aikana. Vaikka olo oli huono, en voinut lopettaa. Pahimmillaan söin niin paljon karkkia kerralla, että oloni muuttui kuumeiseksi ja oikeasti kipeäksi. Asialle oli pakko tehdä jotain. Viime vuoden marraskuun ekoina päivinä sainkin sitten oikein kuningasidean, ja kirjoitin facebook-sivuillani, että lupaan viuhahtaa Seinäjoen keskustassa, jos lankean syömään karkkia ennen 24.12.2012. Vielä en niin sinut ole itseni kanssa ollut, että olisin halunnut juosta alasti ihmisten ilmoilla, joten karkkilakko on pitänyt. Onneksi jäätelöissä on nykyisin mukavan paksut kuorrutteet :)!
Huomenna menen tutustumaan kuntosalille, jonka toivon olevan tarpeisiini sopiva. Teetän treeniohjelman ja toivon apua ruokavalion suunnitteluun. Lokakuun ensimmäinen pv hyppään puntarille joka on ollut kuukauden piilossa (pelottavaa) ja kirjaan tänne sitten muutoinkin mitat + lisään kuvan lähtötilanteesta. Nyt nukkumaan, joten kauniita unia kaikille.
Olen 160cm pitkä, painoin tammikuun alussa 56kg ja toukokuun lopulla 48kg. Kesällä paino oli ajoittain jo 45kg. Kesä menikin ahkerasti urheillen, parhaillaan tuli vedettyä lenkkejä pyörällä ja luistimilla yhteensä 3-5h päivässä ja suunnilleen kuutena päivänä viikossa.
Nyt on tullut pian kuukauden päivät löysäiltyä ja ihan tarkoituksella. Olin pienessä leikkauksessa, jonka takia olen ollut kuukauden urheilukiellossa. Tietäen että aloitan suhteellisen tiukan treenauksen ja terveellisen ruokavalion lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien seuraavaan kesään ja syksyyn, olen sallinut itselleni tämän plösöilykuukauden. Tänäänkin on mennyt jos jonkinmoista herkkua, esimerkiksi Ben & Jerry's jäätelöä hmmm...NAM!
Olen ehkä pahin sokeririippuvainen ihminen jota maa päällään kantaa, josta tulikin mieleeni karkit. Vielä vuosi sitten marssin monesti Makuuniin, ja lastasin itselleni yli kilon irtokarkkipussin ja mikä pahinta söinkin sen saman illan aikana. Vaikka olo oli huono, en voinut lopettaa. Pahimmillaan söin niin paljon karkkia kerralla, että oloni muuttui kuumeiseksi ja oikeasti kipeäksi. Asialle oli pakko tehdä jotain. Viime vuoden marraskuun ekoina päivinä sainkin sitten oikein kuningasidean, ja kirjoitin facebook-sivuillani, että lupaan viuhahtaa Seinäjoen keskustassa, jos lankean syömään karkkia ennen 24.12.2012. Vielä en niin sinut ole itseni kanssa ollut, että olisin halunnut juosta alasti ihmisten ilmoilla, joten karkkilakko on pitänyt. Onneksi jäätelöissä on nykyisin mukavan paksut kuorrutteet :)!
Huomenna menen tutustumaan kuntosalille, jonka toivon olevan tarpeisiini sopiva. Teetän treeniohjelman ja toivon apua ruokavalion suunnitteluun. Lokakuun ensimmäinen pv hyppään puntarille joka on ollut kuukauden piilossa (pelottavaa) ja kirjaan tänne sitten muutoinkin mitat + lisään kuvan lähtötilanteesta. Nyt nukkumaan, joten kauniita unia kaikille.
Tilaa:
Kommentit (Atom)