Seinät alkoivat ahdistamaan, joten päätin käydä pienellä happihyppelyllä. Sää on ihana, suhteellisen lämmin ja aurinko paistaa. Ihailen joka syksy heinäpaaleja, niissä on jotain niin kaunista. Se onkin lähestulkoon ainut kaunis asia syksyssä. Lehdet puissa on kellastuneet ja tippuneet suurilta osin maahan. Usein myös mielenvirkeyteni tippuu lehtien mukana alas. Nyt olen päättänyt yrittää kylvää iloisia ajatuksia, tsempata läpi syksyn ja talven seuraavaan kevääseen, jolloin luonto taas antaa virtaa itsestään.
Olen edelleen hivenen kipeä. En ymmärrä mikä tauti on tällainen, ainoastaan toinen puoli nielusta on tulehtunut. Saman puolen rauhanen on myös kaulassa turvonnut. Kuumetta ei ole. Paikoillaan olo vaatii ponnisteluja. Mieleni halajaa salille... Taidan olla typerä ja käydä testaamassa kuinka käy, meneekö olo huonommaksi. Jos tekisin vaan kevyen ohjelman ilman, että hengästyn tai että tulisi edes hiki.
Painoin tänään aamusta edelleen saman 52 kg. Olen syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta näin maatessa määrän olisi tullut olla pienempi. Tasan kuukauden päästä on Turussa K-team-päivät, jonne ilmoittauduin mukaan. Voisin antaa itselleni luvan juhlia, jos saan siihen mennessä ylimääräisen turvotuksen pois ja painon alkamaan numeroin 48... ei kuitenkaan 480 kg :)! Pikaista paranemista ilman takapakkia ja uskon tuon olevan ihan mahdollista saavuttaakin.
Ihanan aurinkoista päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti