Noin kolme vuotta sitten kävin työpaikkan lääkärillä tuntuvista sydämen rytmihäiriöistä. Muutaman kerran tuli siinä käytyä ekg-käyrillä. Joitain rytmihäiriöista saatiin ylös, mutta nämä todettiin vaarattomiksi. Pulssiani on aina ihmetelty, kun se on niin matala, noin 40. Tämä on sivuutettu ja todettu että harrastan liikuntaa siinä määrin, että omaan kestävyysurheilijan sydämen.
Olin töissä tuolloin Tampereella. Yksi kaunis päivä olin siinä aloittelemassa ruokkista, kun puhelin soi. Työterveydestä soitettiin ja ihmettelin, että mitäköhän asia koskee. Edellisestä käynnistä oli jo jokunen tovi, eikä mitään kokeita oltu otettu. Lääkäri soitti ja kysyi suhteellisen suoraan, että onko kukaan mun suvustani kuollu suhteellisen nuorena ja yllättäen? Siinä meinasi patonki mennä väärään kurkkuun ja hivenen huvittaakin, että mikäs pila tämä tälläinen on. Lääkäri selitti mittailleensa viimeisimpiä ekg-käyriltä otettuja aaltoja ja niiden pituuksia. Sanoi olevansa lähes varma siitä, että minulla on pitkä qt-aika syndrooma ja että asia vaatisi lisää tutkimuksia. Sovimme ajan seuraavalle päivälle, että sain kuulla lisää asiasta.
Kuulin lääkäriltä mistä mikäkin asia johtuu ja mikä tämä tälläinen pitkä qt-aika syndrooma oikein on. Sain aikoja kaikkiin mahdollisiin rasituskokeisiin, verikokeisiin yms. Lisäksi sain paksuhkon nivaskan luettavaa + listan lääkkeistä joita pitää välttää. Urheilusuoritukset kehotettiin lopettamaan, pulssi ei saisi nousta korkealle.
Tälläiset uutiset laittoi mielen matalaksi. Kuolemanpelko, jota en ollut aikaisemmin eläessäni tuntenut, astui kuvioihin. Kävin kokeissa, jotka alleviivasivat lääkärin epäilyt todeksi. Lääkärit kehoittivat, että aloittaisin Beetasalpaaja-lääkityksen alkuun pienellä määrällä, jota sitten lisättäisiin sopivin väliajoin. Lääkkeet tuntuivat kamalilta ja olo tuntui vaan entistäkin kurjemmalta. Lopetin lääkkeet keneltäkään kysymättä. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, joten ainoa harrastus elämästä oli poissa. Väsyin ja masennuin. Tätä kesti noin kaksi vuotta, en jaksanut juuri kuin käydä töissä ja nukkua.
Muutimme takaisin Pohjanmaalle viime vuoden elokuussa. Hassua mutta totta, että ulkonäköpaineet kasvoi sen verran suuriksi, että en kestänyt laiskaa olemustani (Tampereella on niin paljon asukkaita, että siellä paremmin sekoittuu massaan). Aloin vasten kaikkia saamojani ohjeita tammikuussa käymään lenkeillä ja uimassa. Pikku hiljaa alkoi olo tuntumaan hyvältä, mitä enemmän kuntoilin sen parempi. Huomaan että urheilulla on suora yhteys siihen miten itsevarma olen.
Kuolemanpelkoa en ole enää jaksanut potea. Kaikkihan me täältä ennemmin tai myöhemmin lähetään. Jokainen päivä on lahjaksi saatu ja siitä on lupa nauttia! Olen varmasti monien mielestä hullu, mutta se ei häiritse minua, päin vastoin motivoi. En suosittele kenellekään omaa tyyliäni suhtautua elämään. Suosittelen kuitenkin tekemään sen mukaan, mitä sydän sinulle itsellesi sanoo <3.
Muutamia osoitteita, missä tietoa pitkä qt-aika syndroomasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_QT_-oireyhtym%C3%A4
http://www.sydanliitto.fi/pitka-qt-oireyhtyma3
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/muuta_toimintaa/pitka_qt/?id=113
Ps. Pitkä qt-aikaa on monen eri tasoista, itselläni ei ole ollut esimerkiksi tajuttomuuskohtauksia ollenkaan. En halua ottaa kantaa muiden ihmisten sairauksiin, enkä yllyttää tekemään mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti