Uusi viikko, uudet kujeet!

Huomenta!

Kävin puntarilla ja painan nyt 50,3 kg. 1,7 kg vähemmän kuin viime maanantaina. Omituinen tautikin on antamassa periksi. Nestettä tuntuu kehossa olevan vielä runsaasti, joka tuntuu eniten polvitaipeissa. Joku heitti ilmaan epäilyksen jänisrutosta, tiedä sitten mitä on.

Viime viikolla koitin juoda vettä mahdollisimman paljon ja välttää kovasti suolaisia tuotteita. Välttelin herkkuja muina päivinä, mutta lauantaina annoin itselleni luvan syödä suklaa- ja valkosuklaamoussea sopivan kulhollisen. Salilla tuli käytyä vain kerran, ajoin sinne pyörällä ja istuin laitteiden päällä jaksamatta tehdä juuri mitään. Hiljaa hyvä tulee :)?! Tällä viikolla päätin käydä salilla neljä kertaa, katsotaan kuinka käy.

Kävin shoppailemassa "kunnon" painot; tangon + 20 kg painoja. Lisäksi ostin steppilaudan, jolla kahtena iltana pompin noin tunnin verran. Kuntopyörä, uskollinen ystäväni sai myös muutamana iltana kyytiä yhteensä 215 km. Käsipainoja (olisiko ne 3 kg) nostelin neljänä iltana. Pitäisi saada kunnon tatsi tähän hommaan ja oppia hieman ajanhallintaa, siten että saisin aikaiseksi aloittaa treenikalenterin pitämisen.

Täällä on satanut vettä tulviksi asti. Toivon parempaa ilmaa erilaisia lenkkejä ajatellen.

Ihana ilma ja aurinko paistaa...

Seinät alkoivat ahdistamaan, joten päätin käydä pienellä happihyppelyllä. Sää on ihana, suhteellisen lämmin ja aurinko paistaa. Ihailen joka syksy heinäpaaleja, niissä on jotain niin kaunista. Se onkin lähestulkoon ainut kaunis asia syksyssä. Lehdet puissa on kellastuneet ja tippuneet suurilta osin maahan. Usein myös mielenvirkeyteni tippuu lehtien mukana alas. Nyt olen päättänyt yrittää kylvää iloisia ajatuksia, tsempata läpi syksyn ja talven seuraavaan kevääseen, jolloin luonto taas antaa virtaa itsestään.

Olen edelleen hivenen kipeä. En ymmärrä mikä tauti on tällainen, ainoastaan toinen puoli nielusta on tulehtunut. Saman puolen rauhanen on myös kaulassa turvonnut. Kuumetta ei ole. Paikoillaan olo vaatii ponnisteluja. Mieleni halajaa salille... Taidan olla typerä ja käydä testaamassa kuinka käy, meneekö olo huonommaksi. Jos tekisin vaan kevyen ohjelman ilman, että hengästyn tai että tulisi edes hiki.

Painoin tänään aamusta edelleen saman 52 kg. Olen syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta näin maatessa määrän olisi tullut olla pienempi. Tasan kuukauden päästä on Turussa K-team-päivät, jonne ilmoittauduin mukaan. Voisin antaa itselleni luvan juhlia, jos saan siihen mennessä ylimääräisen turvotuksen pois ja painon alkamaan numeroin 48... ei kuitenkaan 480 kg :)! Pikaista paranemista ilman takapakkia ja uskon tuon olevan ihan mahdollista saavuttaakin.

Ihanan aurinkoista päivää kaikille!

Kukkurukuu

Kun kuulin Mariskan biisin eräänä päivänä radiosta, jäivät sanat pyörimään mieleeni. Heti kotiin päästyäni käynnistin Spotifyn, hain biisin ja kuuntelin niin kauan, että opin sanat ulkoa. Tuntui kuin Mariska olisi kappaleen tehnyt juuri minulle. Kappaleen sanat menevät näin:

Sä olet lintu joka ei oppinut lentämään,
et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään.
Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat,
synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsimään.

Kukkurukuu, kuule kuinka pihapuun
kyyhkynen hiljaa laulaa
Kukkurukuu, taivaalle on noussut kuu,
tuulikin huokaa kukkurukuu.

Ne sydämesi särkivät mut siipesi ehjät on,
vielä voit valita itsellesi toisenlaisen kohtalon.
Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään,
saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään.

Olin jo jonkin aikaa ajatellut, etten ole elämässäni tarpeeksi toteuttanut itseäni. En ole tehnyt päätöksiä, joiden eteen olisin tosissani tehnyt töitä. Tuntuu kuin olisin aina ajautunut tilanteesta toiseen, ilman selkeää määränpäätä. Kyllähän elämä on tuonut asioita, joista iloitsen. Minulla on ihana, pian 9-vuotias poika ja elämä muutenkin päällisin puolin kohdillaan. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta minulla on halu saavuttaa jotain, minkä olen itse päättänyt ja josta voisin olla ylpeä.

Kuntoilu on ollut aina motivoivaa ja tiedän pystyväni hyviin suorituksiin, jos vain jaksan tehdä asian eteen töitä. Tulevaisuudessa haluaisin työn liikunnan parista, uskon että siinä tulisi huvi ja hyöty samalla. Tarkemmin en vielä tiedä mikä tai kuka tulevaisuudessa haluaisin olla, mutta koen vahvasti, että treenaamalla ahkerasti saavutan jo paljon.

Biisin sanat osuivat myös toisellakin tavalla kohdilleen. Olen aina haaveillut siitä, kuinka hienoa olisi hypätä laskuvarjolla. Olen pitänyt haavettani jotenkin mahdottomana ja myös liian kalliina. Kuulin eräältä lajia harrastavalta tuttavaltani, miten mukaan pääsee. Innostuin ja ilmoittauduin jo mukaan seuraavan kesän kursseille. Toivon tämän motivoivan liikunnan saralla ja auttavan kestämään tulevan kylmän talven paremmin. Onpa mitä odottaa ja mistä haaveilla.

Lokakuun 1 pv ja startti

Nyt näyttää hivenen heikolta. Kurkku on tuntunut kevyesti kipeältä perjantaista asti, mutta tänä aamuna kipu oli jo tuntuvaa. Lampun avulla koitin kurkkia nieluun ja epäonnekseni huomasin siellä olevan valkoisia laikkuja. Ei sitä auttanut kuin raahautua kohti työterveysasemaa jonottelemaan maanantairuuhkaan. Pikanäyte otettiin, jonka mukaan angiinasta ei olisi kyse. Kuume yrittää kolkutella ovella ja sänky huutelee nimeäni. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä.

Koitan piristää itseäni iloisilla ajatuksilla ja päätän, että olen terve viimeistään torstaina. Aikaa kuntoilulle tämän viikon osalta jäisi 4 päivää. Keskityn nyt näinä ensimmäisinä päivinä siihen, että saan ruokavalioni kuntoon. Annoin itselleni luvan herkutella huoletta syyskuun. Viimeisinä päivinä vedin kuin viimeistä päivää! Söin niin paljon ja niin kamalia kaloripommeja, että sain painoni nostettua 52 kg. Naama kukkii, enkä ihmettele lainkaan miksi. Ei kukaan tervejärkinen syö kolmea juustokakkua viikossa. Odotan innolla, että pääsen aloittamaan kuntoilun ja uuden terveellisemmän elämän. Uskon että tulen vielä saavuttamaan sen mitä tavoittelenkin, enkä anna pienen epäonnen lannistaa. Maltti on valttia.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille :)!