Tuli eilen käytyä kaverini Annamarin kanssa tutustumassa Seinäjoen Easyfit-salilla. Porukkaa tuntui olevan paljon, ilmaiset salipäivät olivat tainneet purra ihmisiin. Kiertelimme ja katselimme paikkoja. Pienen alku "jännityksen" tai paremminkin "järkytyksen" jälkeen intouduimme testailemaan joitain laitteita. Hetken miettimisen jälkeen päätimme ottaa jäsenyyden. Sovimme Annamarin kanssa, että tulemme aamusta yhdeksän aikaan uudelleen treenailemaan.
Laitoin kellon soimaan jo seitsemältä, tarkoituksenani mennä pyörällä salille. Pihalla kuitenkin satoi vettä, joten siirsin kellon herättämään myöhemmin. Nousin sängystä kymmentä vaille kahdeksan ja huomasin vesisateen lakanneen. Ajattelin, että jos toimin nopeasti, ehdin vielä pyöräillä salille. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan. Matkaa meiltä salille on suunnilleen 10-12 km.
Salilla tuli vietettyä puolitoista tuntia, tehden mm. reisien loitontajia ja lähentäjiä, soudeltua, juostua juoksumatolla ja stepperillä, selkälihaksia, takapuoli ja reisilihaksia. Mukavan sopivat lämmöt irtosi tuosta kaikesta. Fillaroin kotiin ja söin. Nyt suunnittelin vielä ennen töiden alkua hetken pyöräillä kuntopyörällä. Mukavaa päivää kaikille :)!
torstai 20. syyskuuta 2012
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Pitkä qt-aika -syndrooma
Noin kolme vuotta sitten kävin työpaikkan lääkärillä tuntuvista sydämen rytmihäiriöistä. Muutaman kerran tuli siinä käytyä ekg-käyrillä. Joitain rytmihäiriöista saatiin ylös, mutta nämä todettiin vaarattomiksi. Pulssiani on aina ihmetelty, kun se on niin matala, noin 40. Tämä on sivuutettu ja todettu että harrastan liikuntaa siinä määrin, että omaan kestävyysurheilijan sydämen.
Olin töissä tuolloin Tampereella. Yksi kaunis päivä olin siinä aloittelemassa ruokkista, kun puhelin soi. Työterveydestä soitettiin ja ihmettelin, että mitäköhän asia koskee. Edellisestä käynnistä oli jo jokunen tovi, eikä mitään kokeita oltu otettu. Lääkäri soitti ja kysyi suhteellisen suoraan, että onko kukaan mun suvustani kuollu suhteellisen nuorena ja yllättäen? Siinä meinasi patonki mennä väärään kurkkuun ja hivenen huvittaakin, että mikäs pila tämä tälläinen on. Lääkäri selitti mittailleensa viimeisimpiä ekg-käyriltä otettuja aaltoja ja niiden pituuksia. Sanoi olevansa lähes varma siitä, että minulla on pitkä qt-aika syndrooma ja että asia vaatisi lisää tutkimuksia. Sovimme ajan seuraavalle päivälle, että sain kuulla lisää asiasta.
Kuulin lääkäriltä mistä mikäkin asia johtuu ja mikä tämä tälläinen pitkä qt-aika syndrooma oikein on. Sain aikoja kaikkiin mahdollisiin rasituskokeisiin, verikokeisiin yms. Lisäksi sain paksuhkon nivaskan luettavaa + listan lääkkeistä joita pitää välttää. Urheilusuoritukset kehotettiin lopettamaan, pulssi ei saisi nousta korkealle.
Tälläiset uutiset laittoi mielen matalaksi. Kuolemanpelko, jota en ollut aikaisemmin eläessäni tuntenut, astui kuvioihin. Kävin kokeissa, jotka alleviivasivat lääkärin epäilyt todeksi. Lääkärit kehoittivat, että aloittaisin Beetasalpaaja-lääkityksen alkuun pienellä määrällä, jota sitten lisättäisiin sopivin väliajoin. Lääkkeet tuntuivat kamalilta ja olo tuntui vaan entistäkin kurjemmalta. Lopetin lääkkeet keneltäkään kysymättä. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, joten ainoa harrastus elämästä oli poissa. Väsyin ja masennuin. Tätä kesti noin kaksi vuotta, en jaksanut juuri kuin käydä töissä ja nukkua.
Muutimme takaisin Pohjanmaalle viime vuoden elokuussa. Hassua mutta totta, että ulkonäköpaineet kasvoi sen verran suuriksi, että en kestänyt laiskaa olemustani (Tampereella on niin paljon asukkaita, että siellä paremmin sekoittuu massaan). Aloin vasten kaikkia saamojani ohjeita tammikuussa käymään lenkeillä ja uimassa. Pikku hiljaa alkoi olo tuntumaan hyvältä, mitä enemmän kuntoilin sen parempi. Huomaan että urheilulla on suora yhteys siihen miten itsevarma olen.
Kuolemanpelkoa en ole enää jaksanut potea. Kaikkihan me täältä ennemmin tai myöhemmin lähetään. Jokainen päivä on lahjaksi saatu ja siitä on lupa nauttia! Olen varmasti monien mielestä hullu, mutta se ei häiritse minua, päin vastoin motivoi. En suosittele kenellekään omaa tyyliäni suhtautua elämään. Suosittelen kuitenkin tekemään sen mukaan, mitä sydän sinulle itsellesi sanoo <3.
Muutamia osoitteita, missä tietoa pitkä qt-aika syndroomasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_QT_-oireyhtym%C3%A4
http://www.sydanliitto.fi/pitka-qt-oireyhtyma3
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/muuta_toimintaa/pitka_qt/?id=113
Ps. Pitkä qt-aikaa on monen eri tasoista, itselläni ei ole ollut esimerkiksi tajuttomuuskohtauksia ollenkaan. En halua ottaa kantaa muiden ihmisten sairauksiin, enkä yllyttää tekemään mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä!
Olin töissä tuolloin Tampereella. Yksi kaunis päivä olin siinä aloittelemassa ruokkista, kun puhelin soi. Työterveydestä soitettiin ja ihmettelin, että mitäköhän asia koskee. Edellisestä käynnistä oli jo jokunen tovi, eikä mitään kokeita oltu otettu. Lääkäri soitti ja kysyi suhteellisen suoraan, että onko kukaan mun suvustani kuollu suhteellisen nuorena ja yllättäen? Siinä meinasi patonki mennä väärään kurkkuun ja hivenen huvittaakin, että mikäs pila tämä tälläinen on. Lääkäri selitti mittailleensa viimeisimpiä ekg-käyriltä otettuja aaltoja ja niiden pituuksia. Sanoi olevansa lähes varma siitä, että minulla on pitkä qt-aika syndrooma ja että asia vaatisi lisää tutkimuksia. Sovimme ajan seuraavalle päivälle, että sain kuulla lisää asiasta.
Kuulin lääkäriltä mistä mikäkin asia johtuu ja mikä tämä tälläinen pitkä qt-aika syndrooma oikein on. Sain aikoja kaikkiin mahdollisiin rasituskokeisiin, verikokeisiin yms. Lisäksi sain paksuhkon nivaskan luettavaa + listan lääkkeistä joita pitää välttää. Urheilusuoritukset kehotettiin lopettamaan, pulssi ei saisi nousta korkealle.
Tälläiset uutiset laittoi mielen matalaksi. Kuolemanpelko, jota en ollut aikaisemmin eläessäni tuntenut, astui kuvioihin. Kävin kokeissa, jotka alleviivasivat lääkärin epäilyt todeksi. Lääkärit kehoittivat, että aloittaisin Beetasalpaaja-lääkityksen alkuun pienellä määrällä, jota sitten lisättäisiin sopivin väliajoin. Lääkkeet tuntuivat kamalilta ja olo tuntui vaan entistäkin kurjemmalta. Lopetin lääkkeet keneltäkään kysymättä. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, joten ainoa harrastus elämästä oli poissa. Väsyin ja masennuin. Tätä kesti noin kaksi vuotta, en jaksanut juuri kuin käydä töissä ja nukkua.
Muutimme takaisin Pohjanmaalle viime vuoden elokuussa. Hassua mutta totta, että ulkonäköpaineet kasvoi sen verran suuriksi, että en kestänyt laiskaa olemustani (Tampereella on niin paljon asukkaita, että siellä paremmin sekoittuu massaan). Aloin vasten kaikkia saamojani ohjeita tammikuussa käymään lenkeillä ja uimassa. Pikku hiljaa alkoi olo tuntumaan hyvältä, mitä enemmän kuntoilin sen parempi. Huomaan että urheilulla on suora yhteys siihen miten itsevarma olen.
Kuolemanpelkoa en ole enää jaksanut potea. Kaikkihan me täältä ennemmin tai myöhemmin lähetään. Jokainen päivä on lahjaksi saatu ja siitä on lupa nauttia! Olen varmasti monien mielestä hullu, mutta se ei häiritse minua, päin vastoin motivoi. En suosittele kenellekään omaa tyyliäni suhtautua elämään. Suosittelen kuitenkin tekemään sen mukaan, mitä sydän sinulle itsellesi sanoo <3.
Muutamia osoitteita, missä tietoa pitkä qt-aika syndroomasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_QT_-oireyhtym%C3%A4
http://www.sydanliitto.fi/pitka-qt-oireyhtyma3
http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/mita/muuta_toimintaa/pitka_qt/?id=113
Ps. Pitkä qt-aikaa on monen eri tasoista, itselläni ei ole ollut esimerkiksi tajuttomuuskohtauksia ollenkaan. En halua ottaa kantaa muiden ihmisten sairauksiin, enkä yllyttää tekemään mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Mistä innostus lähti ja lähtötilanne
Vajaa vuosi sitten vuodenvaihteessa puhuimme töissä siitä, että pitäisi aloittaa kuntoilu ja monet puhuivat myös painon pudotuksesta. Päätimme kerrankin tehdä asialla jotain. Laitoimme pystyyn 11 naisen kanssa leikkimielisen kisan siitä, kuka pudottaisi painoaan prosentuaalisesti eniten toukokuun loppuun mennessä. Tulin kisassa toiseksi pudottaen painoa 8kg.
Olen 160cm pitkä, painoin tammikuun alussa 56kg ja toukokuun lopulla 48kg. Kesällä paino oli ajoittain jo 45kg. Kesä menikin ahkerasti urheillen, parhaillaan tuli vedettyä lenkkejä pyörällä ja luistimilla yhteensä 3-5h päivässä ja suunnilleen kuutena päivänä viikossa.
Nyt on tullut pian kuukauden päivät löysäiltyä ja ihan tarkoituksella. Olin pienessä leikkauksessa, jonka takia olen ollut kuukauden urheilukiellossa. Tietäen että aloitan suhteellisen tiukan treenauksen ja terveellisen ruokavalion lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien seuraavaan kesään ja syksyyn, olen sallinut itselleni tämän plösöilykuukauden. Tänäänkin on mennyt jos jonkinmoista herkkua, esimerkiksi Ben & Jerry's jäätelöä hmmm...NAM!
Olen ehkä pahin sokeririippuvainen ihminen jota maa päällään kantaa, josta tulikin mieleeni karkit. Vielä vuosi sitten marssin monesti Makuuniin, ja lastasin itselleni yli kilon irtokarkkipussin ja mikä pahinta söinkin sen saman illan aikana. Vaikka olo oli huono, en voinut lopettaa. Pahimmillaan söin niin paljon karkkia kerralla, että oloni muuttui kuumeiseksi ja oikeasti kipeäksi. Asialle oli pakko tehdä jotain. Viime vuoden marraskuun ekoina päivinä sainkin sitten oikein kuningasidean, ja kirjoitin facebook-sivuillani, että lupaan viuhahtaa Seinäjoen keskustassa, jos lankean syömään karkkia ennen 24.12.2012. Vielä en niin sinut ole itseni kanssa ollut, että olisin halunnut juosta alasti ihmisten ilmoilla, joten karkkilakko on pitänyt. Onneksi jäätelöissä on nykyisin mukavan paksut kuorrutteet :)!
Huomenna menen tutustumaan kuntosalille, jonka toivon olevan tarpeisiini sopiva. Teetän treeniohjelman ja toivon apua ruokavalion suunnitteluun. Lokakuun ensimmäinen pv hyppään puntarille joka on ollut kuukauden piilossa (pelottavaa) ja kirjaan tänne sitten muutoinkin mitat + lisään kuvan lähtötilanteesta. Nyt nukkumaan, joten kauniita unia kaikille.
Olen 160cm pitkä, painoin tammikuun alussa 56kg ja toukokuun lopulla 48kg. Kesällä paino oli ajoittain jo 45kg. Kesä menikin ahkerasti urheillen, parhaillaan tuli vedettyä lenkkejä pyörällä ja luistimilla yhteensä 3-5h päivässä ja suunnilleen kuutena päivänä viikossa.
Nyt on tullut pian kuukauden päivät löysäiltyä ja ihan tarkoituksella. Olin pienessä leikkauksessa, jonka takia olen ollut kuukauden urheilukiellossa. Tietäen että aloitan suhteellisen tiukan treenauksen ja terveellisen ruokavalion lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien seuraavaan kesään ja syksyyn, olen sallinut itselleni tämän plösöilykuukauden. Tänäänkin on mennyt jos jonkinmoista herkkua, esimerkiksi Ben & Jerry's jäätelöä hmmm...NAM!
Olen ehkä pahin sokeririippuvainen ihminen jota maa päällään kantaa, josta tulikin mieleeni karkit. Vielä vuosi sitten marssin monesti Makuuniin, ja lastasin itselleni yli kilon irtokarkkipussin ja mikä pahinta söinkin sen saman illan aikana. Vaikka olo oli huono, en voinut lopettaa. Pahimmillaan söin niin paljon karkkia kerralla, että oloni muuttui kuumeiseksi ja oikeasti kipeäksi. Asialle oli pakko tehdä jotain. Viime vuoden marraskuun ekoina päivinä sainkin sitten oikein kuningasidean, ja kirjoitin facebook-sivuillani, että lupaan viuhahtaa Seinäjoen keskustassa, jos lankean syömään karkkia ennen 24.12.2012. Vielä en niin sinut ole itseni kanssa ollut, että olisin halunnut juosta alasti ihmisten ilmoilla, joten karkkilakko on pitänyt. Onneksi jäätelöissä on nykyisin mukavan paksut kuorrutteet :)!
Huomenna menen tutustumaan kuntosalille, jonka toivon olevan tarpeisiini sopiva. Teetän treeniohjelman ja toivon apua ruokavalion suunnitteluun. Lokakuun ensimmäinen pv hyppään puntarille joka on ollut kuukauden piilossa (pelottavaa) ja kirjaan tänne sitten muutoinkin mitat + lisään kuvan lähtötilanteesta. Nyt nukkumaan, joten kauniita unia kaikille.
Tilaa:
Kommentit (Atom)